Joulu tulee. Olen aina rakastanut joulua. Tunnelmaa, ajatuksia, hankintoja, ruokia. Kaikkea. Lapsuus ja kotijoulut tulevat väkisinkin mieleen. Voi, kuinka kivaa olisi antaa samanlaisia tunnelmia omille lapsillekin! Mutta ei. Puoliso vihaa joulua. En vielä ole saanut selville, miksi. Yhteisiin jouluhimme liittyy paljon ikäviä muistoja. Niin ikäviä, ettei esikoisemme aio tulla kotonaan käymään tänä jouluna. Ihmettelen eikö hänellä ole edes pikkusisaruksiaan (tai äitiään) ikävä. Tuo antaa joululleni surun vivahteen.
  Jouluun sekoittuu ihanaa odotusta ja pelkoa. Nyt mies on ollut kireänä jo kauan. Olen saanut arvostelua osakseni. Laiska, tyhmä ämmä, joka ei hoida kotia. Sellainen minä siippani mielestä olen. Olen saanut käskyn muuttaa pois miehen ollessa töissä ja antaa Nesteen luottokortin pois. Vessassakäyntini takia meillä jää laskut maksamatta (!!). Varmaan tuleva Mayojen maailmanloppukin kääntyy vielä siipan puheissa minun syykseni.
  Voi, kuinka ihanaa olisi saada rohkeutta lähteä. Häipyä ja jättää ilkeydet taakseen. Elää sellaista elämää kuin haluaa ja viettää joulua vaikka joka päivä. Syödä, mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Nukkua, kun nukuttaa ja touhuta, kun haluaa. Mutta olen nössö ja pysyn täällä kuuntelemassa solvauksia. Kenellekään ei voi kertoa, koska sitten ovat nettipoliisi ja lastensuojeluviranomaiset perässä. Ja minä kun en toivoisi muuta kuin kuuntelijaa. Ystävää, tukijaa, kenties auttajaakin.
  Kaikesta huolimatta toivon itselleni ja perheelleni ihanaa joulua. Huomenna menen ruokaostoksille ja saan laittaa kinkun suolaveteen. Ostan viimeiset joululahjat. Viimeinen rutistus: joulunisu, piparit, tortut ja siivous. Sitten saa joulu tulla. Aatonaattona menen esikoisen ja poikaystävänsä kanssa äidillä käymään. Aion halata lasta ja mummua pitkään. Rakastan heitä. kuten myös seitsemää muuta lastani ja lemmikkejämme. Minulla on oikeus rakastaa ja näyttää se myös.

Kevät

  Elän vuoden ihaninta aikaa. Ei ole vielä kesä ja kevät on vahvana läsnä. Hiirenkorvat, voikukat, ruoho - aah. Tämä kevät on erilainen, sillä saan laittaa elämäni ensimmäisiä oman lapsen lakkijaisia. Kieltämättä olen hieman leuhka: että tällaisesta mitättömyydestä on syntynyt ylioppilas. Rahapula varjostaa juhlien laittamista, mutta teen parhaani. Minun lapseni saa juhlansa, vaikka isä rahahanat sulkikin.
  Yritän estää mieltäni mustumasta. Kun vaan osaisin sulkea korvani ilkeiltä sanoilta. Olenhan minä niihin tottunut. Mutta ikinä ne eivät mene ohitseni satuttamatta. Alituinen väsymykseni lisää pahaa oloani. Onneksi aikaiset aamuherätykset loppuvat pian ja toivon mukaan saan elää haluamallani tavalla. Rahattomana, mutta oman mielen mukaan.

Miksi ei?

  Miksei elämä voi aina olla tällaista? Mies lähti aamupäivääl isojen tyttöjen kanssa Ouluun ostoksille. Sain olla viiden pienimmän kanssa kotona. Hilluin yöpaidassa puoli yhteen. Siivosin ja laitoin pienen kanssa nukkumaan. Ruoka syötiin vasta 17.45 eikä kukaan valittanut.  Sain ottaa päivätorkut ihan rauhassa. Kukaan ei kopeloinut, valittanut tai katsonut isolla tv:tä. Puhelinkaan ei ihme kyllä soinut. Kerrankin saatoin sanoa olleeni siivouspäivänä onnellinen.
  Nyt on ilta, kello on 23.21. Olen elämäni kunnossa. Niin kuin ennen vanhaan. Voisin tehdä vaikka mitä. Aloitin kirjoittamaan kirjettä käsin, varmasti olisin saanut sen valmiiksi, jos pikkuakka ei olisi tarvinnut kynääni. Ei kai liene minun syyni, että olen iltaihminen??? Iltaisin olen energisimmilläni (jos siis olen saanut nukkua tarpeeksi), mutta yhteiskunta ei ymmärrä sitä. Eikä aviomies.

Tasapaksua

  Elämäni on viime aikoina ollut melko tasapaksua. Mitään mainittavaa ei ole tapahtunut. Uudessa saunassa saunotaan ja kaivinkone kaivaa lämpökeskuksen pohjaa. Miehellä on puuhaa. Minullakin olisi, mutta laiskuus vaivaa. Sain toki luettua yhden kirjan. Edistystä sekin. Pitkän aikaa olen hakenut kirjastosta kasan kirjoja ja vienyt ne parin viikon kuluttua lukemattomina takaisin. Lehtiä luen mielelläni. Siivoojat olivat vieneet mukanaan ostamani lukemiston. Harmittaa. En ollut saanut tavattua sitä loppuun vielä. Olivat siistijät vissiin kyllästyneet meillä joka paikassa ajelehtiviin lehtikasoihin. No,siinä menivät pesien sytyttämiseen tarkoitetut sanomalehdetkin. Enää ei tule meille Kalevaa, Maaseutusta tai Hesaria. Pelkän paikallislehden varassa eivät pesät syty. Onneksi esikoiselle tulee Kaleva, sieltä  saa kaivattua paperia.
  Onneksi on nuo pienet. Heistä vanhimman kanssa kaipaamme lemmenlomalle. HopLopissa olisi kiva kesällä käydä. Mutta siihen tarvittaan jotain kahisevaa ja kilisevää ja sitä minulta uupuu aina. Toivoa sopii, että valitukseni keskimmäisen pikkuisen vammaisrahasta menee läpi ja saan takautuvana Kelalta jokusen satasen. Ne laitan lomarahastoon ja vien pahnan pohjimmaiset kesällä jonnekin hauskaa pitämään.

Pääkaupungissa

  Lomanen Helsinkiin on nyt tehty. Lentokoneessa oli jännittävää ja koko pää tuntui menevän lukkoon. Mutta silti haluan lisää sitä kyytiä. Nythän osaan matkustaa yksinkin.
  Hotellimme oli Hilton Strand, neljän tähden todella hieno hotelli. Ulkomaan kielet vain soljuivat korviini. Asuin Kirstin ja Pirjon kanssa, mutta koko ajan ramppasimme Linnen ja Mirjan huoneessa. Huoneessamme oli myös kylpyamme, jota piti tietysti kokeilla. Sieltä poispääsy oli hankalaa, joten ihan heti en taida lessussa lillua.
  Julkkissaldo jäi heikoksi. Heti Helsinki-Vantaalla näimme Talen isän Tuomon. Sitten törmäsimme Sari Siikanderiin UIT:n toimistolla. Tiina Lymi käveli Kampissa vastaan ja Outi Alanen Stockmannilla.
  Kävin treffeillä serkkuni kanssa. Olipa ihanaa tavata! Viimeksi näimme kesällä 1985. Lähtöpäivänä kävimme myös kyläilemässä Vantaalla Riston veljen ja hänen puolisonsa luona. Mukavia, sosiaalisia ihmisiä molemmat ja asunto aivan ihana.
  Tahdon pääkaupunkiin uudelleen kesällä. Pitäisi vain rikastua. Mutta kukaan ei estä köyhää haaveilemasta.

Odotusta

  Huomenna pääsen lentokoneeseen, tilulilulei... Odotukset ovat suuret, kassikin (tyttäreltä lainattu) pakattu. Herätys yöllä kello 2.30, noutaja tulee 3.15. Ilma näyttäisi olevan ok, ainakin täällä. Ainoastaan rahatilanne ketuttaa, talous on huonossa jamassa. Inhottavaa kerjätä (turhaan) käteistä puolisolta, mutta kun ei aina haluaisi olla pa:na reissussa.
  Väsyttää. Mies herätti ennen seitsemää, vaikka olisi nukuttanut. Itse laittoi sitten uudelleen unille kahdeksan maissa. Minähän en uudelleen unta enää saanut. Ilkeyttä tuokin. Pitäisi yrittää torkahtaa nyt illalla, mutta se voi olla vaikeaa. Yöunillehan en aikaisemmin pääse, siitä pitää tämä sirkus huolen.
  Mutta matkatunnelmat ovat korkealla, kaikesta huolimatta. Ihanaa päästä tästä remontista pariksi päiväksi eroon.

Kotiäidin päivä

Perjantai 30.3.12

  Herätys 4.30. Kävin vessassa ja menin takaisin olohuoneen sohvalle nukkumaan. Ajattelin, että saan nukkua vielä kokonaista kolme tuntia. Anteeksi, että ajattelin. Viiden hujakoilla kuulin jonkun menevän vessaan. "Anna sen olla joku muu kuin siippa", ajattelin. Mutta puolisohan se oli. Tuli ja herätti ja samaan syssyyn heräsi myös pikkutyttö. Mies itse meni unille heti, kun olisi pitänyt alkaa laittaa kouluun ja päiväkotiin lähtijöitä.
  Tytär lähti kyläkouluun pyörällä, pojan vein autolla, koska hänellä oli sukset mukanaan. Vanhempi päiväkotipojista heräsi hyvin ja puki ja oli muutenkin reipas. Hän tykkää lähteä päiväkotiin. Mutta nuorempi kääriytyi peittoon ja viis veisasi vaatteista ja lähtemisestä. Lasten isästä ei ollut apua. Onneksi olin saanut jo aikaisemmin pikkuakan uudelleen nukkumaan, ettei häntä tarvinnut pukea mukaan. Kannoin poitsun täkkeineen autoon, vaatteet keräsin kassiin. Ajelimme Oulaisiin, isonpi poika meni reippaasti osastolleen. Pienemmän puin hiki päässä Metsolan parkkipaikalla. Tappeli melkoisesti tuo ihana Luojanluoma. Jalattomana hän jäi itkemään perääni.
  Kotona mies kuori perunat, minä tarkastin äkkiä fb:n ja sähköpostit ja maksoin pari laskua. Pyykkiäkin vein narulle, olihan pitkästä aikaa hyvä pyykinkuivausilma. Sitten oli taas aika hypätä volkkarin rattiin ja hakea kasiluokkalainen koulusta. Hän pääsi kahdeltatoista koulusta, koska iltapäivällä oli lähtö pelireissulle Saariselälle.
  Laitoin ruuan ja työmiehet sekä tytär söivät. Pikkuinen nukkui yhä. Kiitin onneani siitä.  Hain satsin pyykkejä narulta. Kello hurahti äkkiä kahteen, jolloin piti  -yllätys yllätys - lähteä viemään lasta Inarin-kyydille ja hakemaan toisia lukiolta ja päiväkodista. Onneksi eräs varaamani kirja oli tullut kirjastoon ja sain hakea sen. Jotain mukavaa minullekin.
  Pojat ja tytär kyytille ja kotiin. Söin jo jäähtynyttä seikeittoa - huomaten saman kuin yläkoululainen: miehet olivat vieneet keitosta kaikki kalanpalat. Pikkutyttö oli herännyt ollessani kylällä ja laatoittajamme oli toiminut hänen ammanaan. Kuopuksellekin keitto maistui eikä hän osannut kaivata sattumia.
  Puoli kuusi vein lukiolaisen ja hänen kaverinsa Piipsjärvelle discoon töihin. Olipa ihanassa sohjossa nuorisoseuran tie. Inhoan sohjoa. Kotona viimeiset pyykit narulta ja vimmaista kassin etsintää. Helsinginmatka lähenee eikä minulla ole sinne kassia! Apua! Vaatehuoneemme on purettu neljäsluokkalaisen huoneeseen eikäö sieltä löytynyt haluamaani kassia. Onneksi on viikonloppu aikaa hakea sitä.
  Salkkarit ja kotikatu, sitten saunaan. Siellä paleli jalkoja ja löylyt olivat muutenkin surkeat. Tultuani hikimajasta toiseksi vanhin soitti ja pyysy hakemaan. Discossa ei ollut ollut väkeä ja se oli lopetettu aikaisemmin. Onneksi, koska olin tosi väsynyt.
  Ilta-ajelun jälkeen nukutin pienen ja sain kolmivuotiaan rauhoittumaan dvd:n ääreen. Pääsin itsekin nukkumaan. Jossain välissä tunsin saaneeni uuden vieruskaverin ja läksin sammuttamaan tv:n. Seuraava herätys oli, kun putosin sängystä ja löin jo ennestään kipeän polveni lattiaan.

  Sanokaapa ihmiset, missä välissä tässä olisin joutanut siivoamaan, hä?
 Minä, joka ihmisten puheissa olen VAIN KOTONA. 

Voi väsytys

  Vaalenneet aamut ovat tehneet tehtävänsä. Pikkupojat heräävät ennen seitsemää ja äiti on saatava menoon mukaan. Äiti kyllä osaisi nukkua, vaikka onkin valoisaa. Lastenohjelmien alkuun on vielä toista tuntia. Blääh. Eikö edes aurinko paista, taivaalta tulee jotakin märkää ja minulla pyykit ulkona. Onneksi tämä tietää lumen sulamista.
  Haluan tiet suliksi ja päästä pyöräilemään pikkutytön kanssa. Alakoululaiset pääsevät sitten pyörällä kouluun, harrastamaan ja kavereille. Voi kunnon  kevät, tule jo!
  Siivousinto on alamaissa, vaikka siivottavaa ei edes ole paljoa. Vain keittiö ja eteinen. Juuri ne huoneet, jotka kaipaavat eniten raivausta.

Viikonloppu

  Eipä taas voinut viikonloppu rasittavammin alkaa. Eilen olin reipas ja siivosin osan talosta, mutta loppu jäi huomiseen, vaikka muuta suunnittelin. Mutta Pyryn aamullinen hammaslääkärireissu rauhoittavine lääkkeineen, puudutukisineen ja oksenteluineen sai minut laiskistumaan. Yritin nukuttaa poikaa kauan aikaa siinä onnistumatta, mutta ilta meni silti ihan ok.
  Jotain hauskaa kuitenkin tapahtui: jääkaapistamme irtosi ovi. Olihan se kenkkuillut jo jonkin aikaa, mutta en olisi uskonut sen irtoavan. Aamulla pääsemme jääkaappikauppaan. Jossakin välissä on siivottava loppuun ja kokeiltava ihkauutta broilerikeiton reseptiä. saas nähdä, mitä perhe tykkää...