Kotiäidin päivä

Perjantai 30.3.12

  Herätys 4.30. Kävin vessassa ja menin takaisin olohuoneen sohvalle nukkumaan. Ajattelin, että saan nukkua vielä kokonaista kolme tuntia. Anteeksi, että ajattelin. Viiden hujakoilla kuulin jonkun menevän vessaan. "Anna sen olla joku muu kuin siippa", ajattelin. Mutta puolisohan se oli. Tuli ja herätti ja samaan syssyyn heräsi myös pikkutyttö. Mies itse meni unille heti, kun olisi pitänyt alkaa laittaa kouluun ja päiväkotiin lähtijöitä.
  Tytär lähti kyläkouluun pyörällä, pojan vein autolla, koska hänellä oli sukset mukanaan. Vanhempi päiväkotipojista heräsi hyvin ja puki ja oli muutenkin reipas. Hän tykkää lähteä päiväkotiin. Mutta nuorempi kääriytyi peittoon ja viis veisasi vaatteista ja lähtemisestä. Lasten isästä ei ollut apua. Onneksi olin saanut jo aikaisemmin pikkuakan uudelleen nukkumaan, ettei häntä tarvinnut pukea mukaan. Kannoin poitsun täkkeineen autoon, vaatteet keräsin kassiin. Ajelimme Oulaisiin, isonpi poika meni reippaasti osastolleen. Pienemmän puin hiki päässä Metsolan parkkipaikalla. Tappeli melkoisesti tuo ihana Luojanluoma. Jalattomana hän jäi itkemään perääni.
  Kotona mies kuori perunat, minä tarkastin äkkiä fb:n ja sähköpostit ja maksoin pari laskua. Pyykkiäkin vein narulle, olihan pitkästä aikaa hyvä pyykinkuivausilma. Sitten oli taas aika hypätä volkkarin rattiin ja hakea kasiluokkalainen koulusta. Hän pääsi kahdeltatoista koulusta, koska iltapäivällä oli lähtö pelireissulle Saariselälle.
  Laitoin ruuan ja työmiehet sekä tytär söivät. Pikkuinen nukkui yhä. Kiitin onneani siitä.  Hain satsin pyykkejä narulta. Kello hurahti äkkiä kahteen, jolloin piti  -yllätys yllätys - lähteä viemään lasta Inarin-kyydille ja hakemaan toisia lukiolta ja päiväkodista. Onneksi eräs varaamani kirja oli tullut kirjastoon ja sain hakea sen. Jotain mukavaa minullekin.
  Pojat ja tytär kyytille ja kotiin. Söin jo jäähtynyttä seikeittoa - huomaten saman kuin yläkoululainen: miehet olivat vieneet keitosta kaikki kalanpalat. Pikkutyttö oli herännyt ollessani kylällä ja laatoittajamme oli toiminut hänen ammanaan. Kuopuksellekin keitto maistui eikä hän osannut kaivata sattumia.
  Puoli kuusi vein lukiolaisen ja hänen kaverinsa Piipsjärvelle discoon töihin. Olipa ihanassa sohjossa nuorisoseuran tie. Inhoan sohjoa. Kotona viimeiset pyykit narulta ja vimmaista kassin etsintää. Helsinginmatka lähenee eikä minulla ole sinne kassia! Apua! Vaatehuoneemme on purettu neljäsluokkalaisen huoneeseen eikäö sieltä löytynyt haluamaani kassia. Onneksi on viikonloppu aikaa hakea sitä.
  Salkkarit ja kotikatu, sitten saunaan. Siellä paleli jalkoja ja löylyt olivat muutenkin surkeat. Tultuani hikimajasta toiseksi vanhin soitti ja pyysy hakemaan. Discossa ei ollut ollut väkeä ja se oli lopetettu aikaisemmin. Onneksi, koska olin tosi väsynyt.
  Ilta-ajelun jälkeen nukutin pienen ja sain kolmivuotiaan rauhoittumaan dvd:n ääreen. Pääsin itsekin nukkumaan. Jossain välissä tunsin saaneeni uuden vieruskaverin ja läksin sammuttamaan tv:n. Seuraava herätys oli, kun putosin sängystä ja löin jo ennestään kipeän polveni lattiaan.

  Sanokaapa ihmiset, missä välissä tässä olisin joutanut siivoamaan, hä?
 Minä, joka ihmisten puheissa olen VAIN KOTONA. 

Voi väsytys

  Vaalenneet aamut ovat tehneet tehtävänsä. Pikkupojat heräävät ennen seitsemää ja äiti on saatava menoon mukaan. Äiti kyllä osaisi nukkua, vaikka onkin valoisaa. Lastenohjelmien alkuun on vielä toista tuntia. Blääh. Eikö edes aurinko paista, taivaalta tulee jotakin märkää ja minulla pyykit ulkona. Onneksi tämä tietää lumen sulamista.
  Haluan tiet suliksi ja päästä pyöräilemään pikkutytön kanssa. Alakoululaiset pääsevät sitten pyörällä kouluun, harrastamaan ja kavereille. Voi kunnon  kevät, tule jo!
  Siivousinto on alamaissa, vaikka siivottavaa ei edes ole paljoa. Vain keittiö ja eteinen. Juuri ne huoneet, jotka kaipaavat eniten raivausta.

Viikonloppu

  Eipä taas voinut viikonloppu rasittavammin alkaa. Eilen olin reipas ja siivosin osan talosta, mutta loppu jäi huomiseen, vaikka muuta suunnittelin. Mutta Pyryn aamullinen hammaslääkärireissu rauhoittavine lääkkeineen, puudutukisineen ja oksenteluineen sai minut laiskistumaan. Yritin nukuttaa poikaa kauan aikaa siinä onnistumatta, mutta ilta meni silti ihan ok.
  Jotain hauskaa kuitenkin tapahtui: jääkaapistamme irtosi ovi. Olihan se kenkkuillut jo jonkin aikaa, mutta en olisi uskonut sen irtoavan. Aamulla pääsemme jääkaappikauppaan. Jossakin välissä on siivottava loppuun ja kokeiltava ihkauutta broilerikeiton reseptiä. saas nähdä, mitä perhe tykkää...