sunnuntai 11. elokuuta 2013
"Tell me lies, tell me sweet little lies"
En pidä siitä, että minulle valehdellaan päin naamaa. Totuuden kertominen kasvotusten vähentäisi kyyneleitä ta nautitun alkoholin määrää, vaikka kyllähän se kirpaisisi. Vaikka olenkin mitätön ihminen ilman ammattia tai työpaikkaa, en ole niin tyhmä ettenkö tajuaisi vihjailuja tai epätosia selittelyjä. Minusta sellainen ei kuulu aikuisen ihmisen käytökseen. Tiedän, mikä olen, koska tunnen itseni. Olen laiska enkä jaksa pitää kotiani tiptop -kunnossa. Minulla on aika pieniä lapsia, jotka eivät osaa istua paikoillaan kuin pyhäkoululaiset (eikä heidän tarvitsekaan, koska he ovat LAPSIA). Mutta ihminen minäkin olen, tunteineni ja mielipiteineni. Ja tällainen kun olen, saan näköjään myös olla yksin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)